perjantai 14. marraskuuta 2014

14.11.2014 Oravia, närhiä, kuuraa...

Oravia, närhiä, pikkulintuja, kuuraa ja elinikäästä opiskelua

Palijo on ehtiny tapahtua siitä lähtien ku nua kissanpenikat meille tuli hoitohon. Molemmat sai aiva ihanan korin, johona niitä varmasti rakastetaha koko syrämmiensä pohojasta. Sinne Villa Bertallekkaa ei tullu kotua lähärettyä, ku minen halunnu niitä penikoota sinne vierä. Nolis kumminki karonnu johonki piänehen kolohon sielä. Vasta lokakuun ekalla viikolla pääsin pitkästä aikaa sinne. Kylloli ihanaa nähärä linnut ja laittaa niille ruakaa. Meinasin iha lentää selijuun, ku yhtäkkiä linnunlauralle ikkunan taa ilimestyy ihan piäni oravanpoikanen. Valitettavasti en oo sitä sen jäläkihi nähäny. Toivos on silti viälä hyvä elää, kun rakenteeren välistä kuuluu sellaasta rapinaa, notta se kurre taitaa sielä liikuskella. Tierän ainakin kaks rakoa taloon ulukoseinäs, josta soon menny sinne rakenteeren sisähän.


Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan...<3

Valokuvaamista, kirijoottamista, vanahaa kaunoa...

Moon tähän mennes ehtiny käyrä elokuun lopusta lähtien nelijällä eri kurssilla kansalaasopistos. Ensi molin Vanhaa kaunoa opettelemas, johona kirijootettihi kirijaamia hiusterällä. Syyskuus alootin ihan valokuvaamisen alakeiskurssilla ja heti perähän jatkokurssin. Nymmoon muotokuvauskurssilla. Tää muuten on iha ensimmäänen kerta ku moon kansalaasopiston kurssiilla.  Mullon joku kummalline luavuurenaikakausi menos mun elämänkerrassani. Kaikemmoonen luavuus kiinnostaas, mutta monehe paikkaha ei yksinkertaasesti voi revetä. Pakko valikoora. Himmelivärkkiäki moon hommannu ja kirjanki sitä varte.
Marraskuu alakoo ihanalla kuuraasella aamulla.


Ihanko oikee meinaat ottaa sen kuvan?!!!
Copyright on mulla tähänki

Samoon tähänki

Tunnustuksia, näyttelyytä, tutkielmia...

Meirän firma sai lokakuus tunnustuksen, sertifikaatin siitä, ku se pääsi Suamen vahavimpien yrityksien joukkohon. Sen kunniaksi uusiin firman nettisivukki ja tein sille fb-sivut myäs. Täs on miähen yhteystiarot käyntikortin kera, johona moon hyäryntäny mun ottamaa valokuvaa viimme toukokuulta.

Meirän valokuvauskurssilton pyyretty kuvia valokuvanäyttelyhyn, joka julukistetahan 1.12.2014 uures Seinäjoen Apila-kirijastos. Se näyttely on osa isompaa kokonaasuutta, HALOO Seinäjoki tapahtumaa.. Seinäjoen ammattikorkiakoulun toisen vuaren tapahtumatuatannon opiskelijat tuattavat tapahtuman Seinäjoen tulevaisuuresta. Siihe liittyen noon mm. haastatellu kunnan päättäjiä ja kuntalaasia. Moon ollu näyttelykuvieni vuaksi myäs haastateltavana, kuntalaasena, ku yks mun lempipaikooston justihi tua ihana Apila-kirijasto.  Se lempipaikkani Seinäjoella oli just sen valokuvanäyttelyn aiheena. Moon ylypiä sukujuuristani, seinäjokisuuresta ja etelä-pohojalaasuuresta. Mullei oo mitää pahaa sanottavaa Seinäjoesta, päinvastoon. Vaikka talous ei parahalla maharollisella tolalla oo, niin moon sitä miältä, notta iliman isoja, jopa uhkarohkeeta ratkaisuja, Seinäjoki ei olisi yks Suamen suurimmista kasvukunnista ja muuttovoittoosista kunnista. Siihe ei päästä jämähtämällä johonki toiselle vuasikymmenelle. On mentävä etiäppäin, uuristuttava ja pysyttävä ajan hermolla koko aijjan. Sen tapahtuman löytää mm. feisbuukista nimellä HALOO Seinäjoki.


Yksi kolomesta panoraamasta, jois on yhtehensä 208 joutsenta

HIrvijärvi Jalasjärvellä

Seinäjoen uus Apila-kirijasto. Jonset oo viälä käyny, niin käy ihimees!


torstai 3. heinäkuuta 2014

3.7.2014 Hyliätyt kissinpennut Vappu ja Pimiä ja viälä siiliäki

Hyliätyt pennut Vappu ja Pimiä löytyy meirän tyäpaikan parkkipaikalta näläkääsinä ja niitei saanu kiinni muutoon ku ettimällä jostaki jotaki syätävää. Tyäkaverilla oli kalakkunamakkaraa ja niiren tuaksun peräs sitte saatihi ne kiinni. Noli iha hirmu näläkääsiä eikä emoa oo selevästikää ollu mailla eikä halamehilla pitkihin aikoohin. Minen vaa ymmärrä, notta miten tällääset rääppööt on oikee pysyny hengissä, ku nei painanu eres pualta kilua. Meilloli lapsuures aina kotona kissoja, joten yhtäkkiä mä vaa totesin, notta ne sitte tuloo meille hoitohon, ainaki siihe asti, ku noon luavutusikääsiä. Ma-ti välisenä yänä alakoo tua Pimiä ripuloomahan ja sitä jatkui ti-iltahan asti. Molin jo varautunu siihe, ku paino putos vauhrilla ja se alakoo mennä veltohkoksi, notta se kualoo, mutta onneksi lääkäri sanoo viimmeesenä olijenkortena sen, notta jonset muuta sille saa menöhön kurkusta alahan niin anna sille sokurivettä, notta saa eres jostaki enerkiaa. Niin moon sitte teheny koko eilisen illan ja minen meinannu uskua silimiäni aamulla, ku Pimiä tuli mua heti ovesta maukuen ja enerkiaa puhkuen vastahan. Molin niiiin onnellinen.
Moon Vappu
ja moon Pimiä
Eipä tästä vireostakaa, jonka moon kuvannu eileen ehtoolla, uskoosi, notta viälä erellisehtoolla tua reppana viruu mun sylis kualemankiälis. Nyssoon täynnä elämää!

Klikkaa > mun kissivireo YouYbes

Me ristittihi ne sitte Vapuuksi ja Pimiäksi, ku tua kirijava on yhtä ilopilleri ja valokuvaukselline ku oikia kohores ja tua Pimiä on nii musta nottei siitä saa ku pimeetä kuvia.


Nua nimet ja kissit avas mun runosuanenki, ainaki hetkeksi

VAPPU JA PIMIÄ
Meillon ny kaks kattia
sähäkkää kotihoirokkia
noon ihan orpoja

toinen on ku vappu
yhtä hilipiän oloonen
oikee linssilures

toinen on ihan pimiä
muttei kolloonen vaan
tosi helluunen ja pikimusta

molemmat on viälä
ihan rääppöösiä
rammojakaa ei niilloo
eres satoja viittä

vaikka toinen on kirjava
ja toinen iham´musta
niin noon yhyres niin totta
niinku paita ja peppu
olokohon ne siis
Pimiä ja Vappu


Muita mun kuvaamia kissivireoota: Tämä, tämä ja tämäki.

JK 8.7.2014: Jihuu, tänään on ensimmäänen päivä, ku Pimiä painoo enämpi kuiv´Vappu. 1.7. klo 13 punnittin ne ensimmääsen kerran. Pimiä painoo silloon 449 g ja Vappu 439 g. Pimiällä laski paino seuraavana yänä alakanehen ripuloomisen jäläkihin jopa 360 rammahan, nyt äsköön se painoo 513 g ja meni ensimmääsen kerran ripuloonnin jäläkihin sisarensa ohitte painollansa eli Vappu painoo 511 g.
Minen oikee ymmärrä ny, notta mistä tää oikee johtuu, ku kaikki eläämet alakaa mun lua hakeutumahan. Nua kissatki tuli ihanku ketjureaktiona, ku samana aamuna pysähryyn yhtehen kohtahan kattuakseni,notta oliko tiän viäres ollu siili viälä elos, mutta ei ollu. Mulloli mukana pahavilaatikkoki sitä varten ja hanskat joirenka läpi ei ois piikit menny.

Viikonloppuna meirän puutarhahan ilimestyy siiliä, jokka kans sain vireolle. Moon ny sitte ruakakuppihin kumottua siiliä ruakkinu, ku soon teheny meirän terassin alle pesän ja sillä taitaa olla siälä piäniä siiliäki. Noiren siilien vuaksi pysähryyn ma-aamuna töihin mennes sen tiän vieres ollehen siilen äärehen. Lopuuksi saman aamun aikana sille pahavilaatikolle oliki muuta käyttöä, ku toin niillä nua kissit kotia. Hanskojaki melekeen tarvittin, ku ne sähisi ja raapii.


Ookko sä huamannu notta meirän elämä on rakentunu kuin jonku ketjun varahan. Moni tapahtunu asia johtaa aina johonki toisehen, jolloon isoo merkitys taas siihe mihin suuntahan menöö seuraavaksi?

Kirijahankinta

Mitä tuloo siiliihi niin innostuun niistä nii palijo, notta tilasin adlibrikseltä kirijan siiliistä. Soon sellaanen kirija, joka mum´mielestä pitääs löytyä jokahitten kirijahyllyystä. Sitä tiaron määrää meillei oo yhtää liikaa.
Eikä tämä kirja ollu eres kallis!
Jonset ymmärrä mitä luet niin suamennos löytyy toisesta plokistani, täältä!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

13.6.2014 Moon niin L.O.M.A.lla

mummiälestä parahin kuva mun sialunmaisemasta <3
Moon itteasias vaan tän viikon lomalla ja loput pirän sitten heinäkuus ja yhyren viikon syyskuus. Koko viikko on tullu oltua täälä Bertalla. Maanantai alakas ihaniis ilimoos, ku lämpömittari alakoo nousta sellaasihin lukemihin, joista tykkään. Moon aurinkoihiminen ja naatiskelen, jossoon taivahalla, oli lämmin tahi ei. Toin viikonloppuna riippumatoon, kus´se sopii nii hyvin noiren kaharen puun välihin, jokka taloon viäres on. Kaiken kukkuraksi siitä näköö mun sialunmaisemahan <3 Tua järvinäkymä on nii ihana varsinki silloon, ku tuan järven pinta on iha tyyni. Mollahan käyty palijon myäs siälä soutelemas ja siälä asusteloo yks kurkipariskunta, jokka aina nähärähän, ku katiskalla käyrähän.
kurki

pariskunta

Mollahan saatu komeeta kaloja sieltä katiskalla kuten kuvista näkyy. 

hauki

lahana

pohojamuris elävä ruutana "roskakala"
 "Suren suuhunko"
sinitiiaane
Moon ottanu koko viikon iha rennosti. Soli mulla tarkootuski, larata akkuja, ku on takana henkisesti nii raskas kevään loppu ja kesän alaku. Moon seuraallu lintujen elämää, ku vanhemmat hakoo vikkelästi uutta ruakaa pesis oleville poikasillensa. Meirän taloon sisäänkäynnin yläpualella on sen kokoonen aukko, notta talitiiaanen mahtuu siitä. Niillon ny siälä pesä eikä se pelekää yhtää, vaikka me kulijetahan siinä koko aijjan erestakaasi. Tuas koivus jokei tuas kuvas näy, mutta johona riippumatoon toinen pää on kii, on sinitiiaasilla meirän laittamas pöntös poikasia. Mä niin orotan niitä hetkiä, kun´ne poikaset on pesästänsä lähärös. Täälä markiilla pyärii kyllä kissoja, haukkoja ja yks oravaki, joten niillei välttämättä oo kauhian pitkä elinikä. Toivottavasti niiren elämä ei oo sellaanen, notta suaraa ekasta lennosta suren suuhun, ku mei olla koko aijjan kattomas niitä? Vaikka soon kai sitä normaalia elämänkiartokulukua...

Pelekuunoota ja akileijjoja

pelakuu > menöö työpöyrän taustakuvaksi
Moon hankkinu kesäkukkia jo aikaasemmin tänne Bertalle ja noon hyvin lähteny kasvamahan. Niiren lisäksi täälä puutarhas on alakanu muut kukat nousta ja aueta. Moon nii iloonen, ku täälon palijon akileijjoja ja ei vaa yhtä lajia, vaa monta erilaasta, mä tykkään. Täältä löytyy muitaki kukkia ja kasvia kuten lumipalloheisipensas, jokon justihin ny valtavas kukkameres. Löytyy myäs keltapäivänlilijoja, vuorikaunokkija, tuluppaaneja, ruusuja, arovuokkoja, vuorenkilipiä, yks krookus, kevätvuohenjuuri ja unikkoja, joiren lajia ja kukan väriä ev´vielä tierä, ku noon viälä nupuulla. Tontillon muitaki kukkia, mutta nei oo vielä auennu niin en tierä mitä täältä vielä löytyykää. Pensahista täältä löytyy mustia ja punaasia viinimarjoja, varelmia ja karviaasia ja tiätysti ne mun ihanat kaks omenapuuta<3, vaahtera ja tua aitan pääryllä oleva isoo puumainen pensas, johona on palijon mehilääsiä. Täson kuvasatua.
lumipalloheisi

luannon omaa tuatantoa

Mikä tämä puu/pensas on? jatkuu nurkan taa ks. alempi kuva

jonset tierä miltä mehilääspesäs kuulostaa nii ei tarvi ku tulla tän vierelle
täs viälä iha lähikuvaa tuasta puusta/pensaasta. Täs on ihana tuaksu.

vaahtera

Akileijoja



















Bongaus

Ku ekana päivänä tällä viikolla istuskelin tuas riippumatos niin ihimettelin, notta mikä ihimeen lintu se siinä metrin pääs hyppii voikukiis, jokkon jo muuttunu "lentokuntoosiksi". Tualla termillä tarkootan sitä mitä mun poika tuas alla olevas kuvas teköö muutama vuasi sitten Alajoella. 

Mutta takaasi siihe lintuhun. Soli niin ihanan piäni ja siro, notta ensin luulin sen ollehen joku poikanen, muttei se ollukkaa. Räpsiin siitä innoosnani kuvia ja sen jäläkehen kattoon lintikirijasta mikä se on. Sen mukahan sen linnun löytää justihin noista voikukiista. Saanko esitellä tämon ihanan pikkuruunen vihervarpuunen <3

tua asento kertoo siitä, notta tua voikukka laskoo pikkuhilijaa alahappäin

tämon otettu hetkiä myähemmin, ku soon jo melekeen vaakakenos

Mun rakkahat sialunmaisemakuvat

Täs om´mun sialunmaisemasta erilaasia kuvia, sellaasiaki jok´koon julukaassu jo aikaasemmin ja tänne kerään lisää näitä kuvia matkan varrelta.

syyskuu 2013
lokakuu 2013

kevät 2014

kesä 2014: mun sialunmaisemahan päin otettu kuva vaahteran alta

kesä 2014

kesä 2014
Ihanaa alakanutta kesää kaikille <3