tiistai 8. maaliskuuta 2016

8.3.2016 Hyvää akkainpäivää & lotteriaki olis tarijolla!

Mä, siis torella mä, jok´oon aina inhonnu siivojen tekua yli kaiken, meen ja ostan tämmöösen kirijan. Mun äitee jäi aikoonansa siivoojan tyästä eläkkehelle ja moon siitä tainnu silloon saara yliannostuksen tai sitte mullon ollu luuta liiav´vähä käres. Jäläkimmäästä epäälen vahavasti ;) Mua kiahtoo silloon enämpi ne pihahommak´ku sisällä teheryt tyät. Molin likkana kova halakoomaan puita, ihanku olisin syntyny kirves käres. Mullon sellaane kuvaki, johona moon naapurinpoijjan kans vesurilla karsimas meirän mäjestä kaarettua isua mäntyä. Meillon molemmilla omat vesurit ja mollahan niis kuvis jotaki 5-6 vuaren. Eipä olis tullu piänehen miälehenikään antaa mun poijjalle silloon sen ikääsnä kirvestä saati vesuria kätehen. Hyvä ku viäläkään, vaikka soon jo yhyreksän korvilla. Musta tuntuu notta muss´on tapahtunu jotaki outua viimme syksyn jäläkehen, ku mua ravisteltihin oikeen ku isän kärestä jalakeelle näillä asijoolla KLIK. Viikonloppunaki tuli maharotoon halu teherä siivoja iliman mitää syytä. Yleensä mullon syy ollu se, notta joku on tulos  kaffille, juhulitaha jonkun vuasia tai jotaki sellaasta. Enkä minoo eres viälä saanu tuata KonMarin kirijaa postista mun nenäni etehen. Tulee maharollisesti ensi viikulla. Samalla mä päätin ilahruttaa teitäki ja laitoon toisenkin KonMari-kirijan tilauksehen. Soon teille lotteripalakinnoks.

KonMari-kirijan lotteri piretähä pyhänä 13.3.2016 (ehtoolla puali yhyreksän uutisten jäläkihi)

Kyseenen kirija lähtöö lotterin voimalla jollekki teistä jokon jaksanu kommentoora jotaki tämän kirijootuksen alle. Jos sullon jo tua kyseenen kirija, niin kerro ihimehes meille muillekki mitä siitä tykkäsit. 
Täson teille muutama syy miksi moon tän lotterin halunnu järijestää:
  • Meirän akkainpäivähän on tänään ti 8.3.2016
  • Tasan 5 vuatta sitte moon kirijoottanu mun ensimmääsen plokikirijootuksen Naistenpäivän kunniaksi -plokihini, jolloonka moon tän painonpurotusurakkani ekan kerran aloottanu KLIK
  • Tasan 6 vuatta sitten, ma 8.3.2010, moon polttanu viimmeesen syäpäkäärylehen, vaikka eherinki saara keuhkojeahtauman ja astman.
  • Eilen sain tiätää yhyren tärkiän ja iloosen uutisen. Niistä luamista, jokka jäläkitarkastukses tammikuus päätettihi viälä poistaa, ei enää löytyny melanoomaa eli mullei oo enää ihosyäpää JEEE! Pitääsköhän täs pistää iha jalaalla koriaksi sen kunniaksi?
Täs alla on tuasta erellämainituusta kirijasta enämpi tiatua, samoon täälä KLIK, johona on Korin Kuvalehereen kirijoottama jutuntynkä samasta asijasta.
Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään paikat kerralla kuntoon. KonMari - siivouksen elämänmullistava taika
Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin? Raivaa nyt uskomattoman tehokkaalla KonMari-menetelmällä turhat tavarat pois ja luo kotiisi kestävä järjestys. Japanilainen Marie Kondo auttaa järjestämään paikat kerralla kuntoon. Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja menneisyytesi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.
Ehkä tämä mun sisääne "siivoomisvimma" on vihiroon tullu siihe pisteehin, notton tilaa auennu myäs muille askarehille, joista tuloo paree miäli.

Josko tämän tekstari.net sivuulla ollehen runon sopiis julukaasta, vaikkoon sen meirän omalle kiälelle, paremmin suuhun sopivaksi muuttanu.
Oikeeeen hurrrrrjan ihanaaaa Akkainpäivän jatkua ja onnea lotterihin!
Kohota, nosta, hinkkaa ja hankaa: 
Kyllon akkain elämä rankkaa. 
Veltostuu vatta ja roikkuu rinta, 
eikoo siliä enää reirenkää pinta. 
Alakaa vaivata tantta tauti, 
unohra se ja elämästä nauti! 
Höyrytä, hauruta ja ittiäs helli, 
kylyvetä, kuari ja yrtiis kelli. 
Pääsöö näin valloollensa kehon kiäli, 
hohtavat silimät ja virkistyy miäli. 
Kattoo pian peilistä iha uus akka: 
lähes täyrelline, 
siis justihi sul´laane.
Lähde: tekstarit.net

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

25.11.2015 Milloonka se aurinko paistaas risukasahanki?

Jalaat alta

Viimmeeset kaks kuukautton ollu mun elämäni raskahimpia ikinä. Nykku aikaa ojjo kulunu ja kaikki mun läheesimmät ja osa tyäkaveriistakin jo tiätää miton tapahtunu, nii kai mä voijjo sen tääläki julukaasta. Syyskuun loppupualella molin käymäs tyäterveyres iham´muun asian tähäre ja orotustilas vartoes luin yhtä lehtä. Siinoli kyset luamien tarkastamisen tärkeyrestä. Moon ollu ennenki poistattamas luamia ja siksi soli miälenkiintoosta lukia. Erellisistä poistoosta oliki jo kulunu pariv´vuaren verran aikaa, joten päätin siitä mainaasta lääkärille. Mua oli myäs häirinny jo piremmä aikaa junakolarijalaasnani KLIK ollu luami, jokoli suurentunu, ainaki mun´omasta miälestäni, liianki vikkelästi.
Sain aijjan ihotautilääkärille, joka kattoo kaikki mul´luamet ja niiren perusteella valitti mikkä niistä se suasitteloo poistettavaksi. Luamia mullon iha viäri viäres, varsinki selijäs. Sieltä se lekuri löysi yhtehensä kolome poistettavaa ja tieätysti kans´sen reires olevan, jonka erityysesti halusin pois.
Poistot tehtihin viikon sisällä ja niistä kaikista lähti koepalakki patolokille parempahan tarkasteluhun. Vastauksia mum piti orottaa pari viikkua, koska kyset ei ollu kunnan orkaniseeraamasta terveyrenhoirosta. Minen orottanut niis olevan tiätenkää mitää, koskei erellisiskää ollu ja minen muutenkaa omista sellaasta ihotyyppiä, joka palaas heleposti, päinvastoon. Hyvä ettei mun tarvi ku käyrä pihalla, niinoon jo ruskia. Molin vääräs. Ku mä menin tikkien poistohon, niin  työterveyshoitaja sanoo, notta lääkäri on yrittäny mua eileen kiinni, muttei saanu. Soli yrittäny siksi ku kaharesta luamesta löytyy sellaasia solumuutoksia, notta ne vaatii uuren leikkauksen eli niist´otetaha ihoa enämoi poijjes, koska niiston löyretty melanooma. En oikee jotenki ensi tajunnu, notta muitä mulle sanottihi, kunnes menin takaasi autolle ja aloon lukia patologin vastausta. Jos molisin siinä vaihehes seissy, niin muj´jalaat olis iha varmasti menny alta. Kyset oli paikallisista muutoksista, joten neijjoo maharollisesti sellaasta laatua, jokka vois synnyttää etäpesäkehiä. Silti mua hualestutti se junakolarijalakani ja huolestuttaa erelleen, vaikkoj´jo näin kauan aikaa kulunu. Ilimeni, notta juuri täs mun kolarijalaas on solumuutoksia myäs päällikerrosta syvemmällä ja se luokiteltihin kaikista nelijästä luamesta vakavimmaksi. Vaikka nua uusintaleikkaukset tehtihin kunnallisen terveyrenhuallon pualella jo kuukausi sitten, 26.10.2015, niin minen oo viäläkää saanu patolokilta vastauksia siitä saatiinko kaikki nyp´pois. Se lääkäri kirijoottaa patolokin vastaukset 26.11, jonka sitte saan kustin kautta. Minen enää jaksa orottaa sinne asti vaa aijjon soittaa sinne perijantaina, kum´ mullon seuraava tyäterveyslääkärin tapaamine. 
Voitte vaan kuvitella millaasia ajatuksia mun pääs on tällä väliin liikkunu. Itku on koko aijjan herkäs ja tunnetilat vaihteloo ääripäästä toisehe, lairasta laitahan. Välillä sitä yrittää tietoosesti peittää omia tunteetansa, keksii iha muuta tekemistä, siirtää ikäänkui ajatuksia tuannemmaksi, nottei niitä tarttis  kohorata, mutta välillä niille ei vaa yksinkertaasesti mahara mitää. Viimme päivät oon ollu erityysen herkäs miälentilas. Meirän suvus on syäpää torella palijo ja moon sen löytymistä pelijänny koko piänen ikäni. Tierän, notta tämä tunne jäi ny jääräksehen, tietynlaasena, ainaasena pelekona, vaikka kaikki oliski ny saatu leikkaamalla pois. Moon joka tapaukses jatkuvas seurannas muiren luamien osalta. Seuraava käynti ojjo tammikuus, sitä seuraava siitä kolomen kuukauren kuluttua, sitten taas 3 kk:n kuluttua, sitte 6 kk, 1 v, 2 v jne. ellei uusia muutoksia ilimene ennen. Sitte kaikki alakaa taas iha aluusta. Mua on siis koeteltu enämpi ku tarpeheksi. Painon kans oon silti pysyny aika hyvin ruaris, koska mä käyv´vaa´alla erelleen joka aamu. Paino on seilannu 73-75 kilon välimaastos, kun 31.3. aloottaes painoon 93,2 kg. En aijjo päästää painua nousemahan tästä enämpää. 

Tieros löhöölyä, löhöölyä...

Joulun aijjasta on tulos myäs raskahanpualeene, kun meen leikkauspöyrälle rintojen piänennysleikkauksehen 16.12.2015 eli tieros on hyvin hyvin rauhallinen Joulu. Jo kesällä pääsin tähä leikkausjonohon mun keuhkojenahtauman ja toukokuus torennetun lievän asentopohojaasen uniapnean tähären sekä rinnastani löytyneeren kystien johorosta. Painua pyritähän saamahan keuhkojen päältä tällä tavoon pois. Jos en olis pystyny Juhannuksehen mennes painua saamahan yhtää alaspäin, niin nolis määränny mut viälä kotia laihruttamahan lisää, mutta BMI oliki jo alle 32, joten sen tähären pääsinki leikkausjonohon. Nykku moon tästä avoomesti monen ihimisen kans puhunu, niin piänennysleikkaukset onki torella yleesiä, niistei vaa puhuta äänehen tai julukisesti niim palijua ku suurennusleikkauksista. Ja miten onnellisia kaikki noon ollukkaa, joille piänennysleikkaus on tehty, mun siskoni mukaan lukien. Orotan leikkausta palijon, koska haluan viälä päästä ens keväänä juoksemahan kunnolla ja tästä viälä kevyempänä. Kymmenisen kilua olis viälä tavootteeseen matkaa- Sitte moon tosi tyytyvääne.

Uusia ovia avautuu, iha varmasti!

Vaikka elämä tuntuu runtelevan vähäv´väliä, niim´meis jokaases varmasti asuu johonaki se piäni toivehen poikane. Se vaan pitää osata siältä jostaki löytää. Jonsei se toivet sitte toteurukkaa, niin silloon pitää luara uusia. Niinon yksinkertaasesti pakko teherä. Muutoon ei pysty täs elämäs selviytymähän. Munkin on pakko ny muuttaa ajatuksiani auringos makaamisesta, löhöölystä, lopetettava haaveelut uusista aurinkolomista, luatava uusia (matka) haaveeta, vaikka ne oliski iha toisenlaasia, ku paluuta vanhahan ei ny enää oo. Moon muutenki muuttunu, ev´vaa ulukoosesti, vaa myäs sisääsesti, henkisesti. Tämän syksyn "matka muhun itteheni" on tuanu mukanansa kokonaan uuren arvomaailman, joka pysäytti vakavalla tavalla ajattelemahan ensimmääsenä omaa hyvinvointia ja siten karsimahan elämästä sellaaset asiat, jokka sitä kuluttaa. 
Se ovi, jonka sulijet peräsnäs, avaa etehes runsaan mitoon uusia ovia. Siihem´mä uskon ja luatan, mitä tahansa elämä mun eteheni tuakaan, hyvine tai huonoine uutisine!

Vinkki!

Paikallisis syäpäyhyristyksis ainaki täälä Pohojammaallon on vastaanottoaikoja ja henkilö tarijolla, joka voi tarkistaa sun luamies tilantehen. Ota niihi yhteyttä, jos yhtää susta tuntuu siltä, notta haluaasit tarkistuttaa sul´luames! Jos sullon monia luamia esim. selijäs, niim pyyrä kumppanias/ystävääs/muuta perheenjäsentäs ottamahan selijästäs kuvia, jotta on joku lähtötilanne mihin lääkäri voi verrata kun sen aika koittaa. Selekä on hyvä jakaa kuvien ottamiseksi nelijähän osahan; yläselekä kahtia, samoon alaselekä. Tulosta ne kuvat jossain ja ympyröö ne luamet, jokka sua erityysesti häirittöö tai haluat seurata. Tämä helepottaa sitten siinä tilantehes, ku meet ensimmäästä kertaa lääkärille luamien poistoasias. Samat ympyröönnit teet myäs muualta vartalosta otettuuhin kuvihin.

TUNKEELIJA

Aluksi solit vaa kaukaane sukulaane
sellaane ei toivottu

kammottava
tuntematoon

jostei palijo puhuta
kunnes sä raootit mun korin ovia
  änkesit orottamatta
enkä eres ehtiny
hakaa sulukia

Runon kirijootin 21.11.2015
 Lisää mur´runoja löytyy naamakirijasta hakusanalla Onnen oksa

EDIT 27.11.2015: Vihiroon ja viimmein sain tiaron patolokilta...ja kustin polokemattomuuren vuaksi soitin itte sinne polille, kunei postia näjy eikä kuulu. Sieltä sitte sanottihin, että niistä molemmista otetuusta paloosta ei enää löytyny ku arpikurosta eli syäpä ov´voitettu, tällä erää, JEE!!! 

perjantai 14. marraskuuta 2014

14.11.2014 Oravia, närhiä, kuuraa...

Oravia, närhiä, pikkulintuja, kuuraa ja elinikäästä opiskelua

Palijo on ehtiny tapahtua siitä lähtien ku nua kissanpenikat meille tuli hoitohon. Molemmat sai aiva ihanan korin, johona niitä varmasti rakastetaha koko syrämmiensä pohojasta. Sinne Villa Bertallekkaa ei tullu kotua lähärettyä, ku minen halunnu niitä penikoota sinne vierä. Nolis kumminki karonnu johonki piänehen kolohon sielä. Vasta lokakuun ekalla viikolla pääsin pitkästä aikaa sinne. Kylloli ihanaa nähärä linnut ja laittaa niille ruakaa. Meinasin iha lentää selijuun, ku yhtäkkiä linnunlauralle ikkunan taa ilimestyy ihan piäni oravanpoikanen. Valitettavasti en oo sitä sen jäläkihi nähäny. Toivos on silti viälä hyvä elää, kun rakenteeren välistä kuuluu sellaasta rapinaa, notta se kurre taitaa sielä liikuskella. Tierän ainakin kaks rakoa taloon ulukoseinäs, josta soon menny sinne rakenteeren sisähän.


Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan...<3

Valokuvaamista, kirijoottamista, vanahaa kaunoa...

Moon tähän mennes ehtiny käyrä elokuun lopusta lähtien nelijällä eri kurssilla kansalaasopistos. Ensi molin Vanhaa kaunoa opettelemas, johona kirijootettihi kirijaamia hiusterällä. Syyskuus alootin ihan valokuvaamisen alakeiskurssilla ja heti perähän jatkokurssin. Nymmoon muotokuvauskurssilla. Tää muuten on iha ensimmäänen kerta ku moon kansalaasopiston kurssiilla.  Mullon joku kummalline luavuurenaikakausi menos mun elämänkerrassani. Kaikemmoonen luavuus kiinnostaas, mutta monehe paikkaha ei yksinkertaasesti voi revetä. Pakko valikoora. Himmelivärkkiäki moon hommannu ja kirjanki sitä varte.
Marraskuu alakoo ihanalla kuuraasella aamulla.


Ihanko oikee meinaat ottaa sen kuvan?!!!
Copyright on mulla tähänki

Samoon tähänki

Tunnustuksia, näyttelyytä, tutkielmia...

Meirän firma sai lokakuus tunnustuksen, sertifikaatin siitä, ku se pääsi Suamen vahavimpien yrityksien joukkohon. Sen kunniaksi uusiin firman nettisivukki ja tein sille fb-sivut myäs. Täs on miähen yhteystiarot käyntikortin kera, johona moon hyäryntäny mun ottamaa valokuvaa viimme toukokuulta.

Meirän valokuvauskurssilton pyyretty kuvia valokuvanäyttelyhyn, joka julukistetahan 1.12.2014 uures Seinäjoen Apila-kirijastos. Se näyttely on osa isompaa kokonaasuutta, HALOO Seinäjoki tapahtumaa.. Seinäjoen ammattikorkiakoulun toisen vuaren tapahtumatuatannon opiskelijat tuattavat tapahtuman Seinäjoen tulevaisuuresta. Siihe liittyen noon mm. haastatellu kunnan päättäjiä ja kuntalaasia. Moon ollu näyttelykuvieni vuaksi myäs haastateltavana, kuntalaasena, ku yks mun lempipaikooston justihi tua ihana Apila-kirijasto.  Se lempipaikkani Seinäjoella oli just sen valokuvanäyttelyn aiheena. Moon ylypiä sukujuuristani, seinäjokisuuresta ja etelä-pohojalaasuuresta. Mullei oo mitää pahaa sanottavaa Seinäjoesta, päinvastoon. Vaikka talous ei parahalla maharollisella tolalla oo, niin moon sitä miältä, notta iliman isoja, jopa uhkarohkeeta ratkaisuja, Seinäjoki ei olisi yks Suamen suurimmista kasvukunnista ja muuttovoittoosista kunnista. Siihe ei päästä jämähtämällä johonki toiselle vuasikymmenelle. On mentävä etiäppäin, uuristuttava ja pysyttävä ajan hermolla koko aijjan. Sen tapahtuman löytää mm. feisbuukista nimellä HALOO Seinäjoki.


Yksi kolomesta panoraamasta, jois on yhtehensä 208 joutsenta

HIrvijärvi Jalasjärvellä

Seinäjoen uus Apila-kirijasto. Jonset oo viälä käyny, niin käy ihimees!


torstai 3. heinäkuuta 2014

3.7.2014 Hyliätyt kissinpennut Vappu ja Pimiä ja viälä siiliäki

Hyliätyt pennut Vappu ja Pimiä löytyy meirän tyäpaikan parkkipaikalta näläkääsinä ja niitei saanu kiinni muutoon ku ettimällä jostaki jotaki syätävää. Tyäkaverilla oli kalakkunamakkaraa ja niiren tuaksun peräs sitte saatihi ne kiinni. Noli iha hirmu näläkääsiä eikä emoa oo selevästikää ollu mailla eikä halamehilla pitkihin aikoohin. Minen vaa ymmärrä, notta miten tällääset rääppööt on oikee pysyny hengissä, ku nei painanu eres pualta kilua. Meilloli lapsuures aina kotona kissoja, joten yhtäkkiä mä vaa totesin, notta ne sitte tuloo meille hoitohon, ainaki siihe asti, ku noon luavutusikääsiä. Ma-ti välisenä yänä alakoo tua Pimiä ripuloomahan ja sitä jatkui ti-iltahan asti. Molin jo varautunu siihe, ku paino putos vauhrilla ja se alakoo mennä veltohkoksi, notta se kualoo, mutta onneksi lääkäri sanoo viimmeesenä olijenkortena sen, notta jonset muuta sille saa menöhön kurkusta alahan niin anna sille sokurivettä, notta saa eres jostaki enerkiaa. Niin moon sitte teheny koko eilisen illan ja minen meinannu uskua silimiäni aamulla, ku Pimiä tuli mua heti ovesta maukuen ja enerkiaa puhkuen vastahan. Molin niiiin onnellinen.
Moon Vappu
ja moon Pimiä
Eipä tästä vireostakaa, jonka moon kuvannu eileen ehtoolla, uskoosi, notta viälä erellisehtoolla tua reppana viruu mun sylis kualemankiälis. Nyssoon täynnä elämää!

Klikkaa > mun kissivireo YouYbes

Me ristittihi ne sitte Vapuuksi ja Pimiäksi, ku tua kirijava on yhtä ilopilleri ja valokuvaukselline ku oikia kohores ja tua Pimiä on nii musta nottei siitä saa ku pimeetä kuvia.


Nua nimet ja kissit avas mun runosuanenki, ainaki hetkeksi

VAPPU JA PIMIÄ
Meillon ny kaks kattia
sähäkkää kotihoirokkia
noon ihan orpoja

toinen on ku vappu
yhtä hilipiän oloonen
oikee linssilures

toinen on ihan pimiä
muttei kolloonen vaan
tosi helluunen ja pikimusta

molemmat on viälä
ihan rääppöösiä
rammojakaa ei niilloo
eres satoja viittä

vaikka toinen on kirjava
ja toinen iham´musta
niin noon yhyres niin totta
niinku paita ja peppu
olokohon ne siis
Pimiä ja Vappu


Muita mun kuvaamia kissivireoota: Tämä, tämä ja tämäki.

JK 8.7.2014: Jihuu, tänään on ensimmäänen päivä, ku Pimiä painoo enämpi kuiv´Vappu. 1.7. klo 13 punnittin ne ensimmääsen kerran. Pimiä painoo silloon 449 g ja Vappu 439 g. Pimiällä laski paino seuraavana yänä alakanehen ripuloomisen jäläkihin jopa 360 rammahan, nyt äsköön se painoo 513 g ja meni ensimmääsen kerran ripuloonnin jäläkihin sisarensa ohitte painollansa eli Vappu painoo 511 g.
Minen oikee ymmärrä ny, notta mistä tää oikee johtuu, ku kaikki eläämet alakaa mun lua hakeutumahan. Nua kissatki tuli ihanku ketjureaktiona, ku samana aamuna pysähryyn yhtehen kohtahan kattuakseni,notta oliko tiän viäres ollu siili viälä elos, mutta ei ollu. Mulloli mukana pahavilaatikkoki sitä varten ja hanskat joirenka läpi ei ois piikit menny.

Viikonloppuna meirän puutarhahan ilimestyy siiliä, jokka kans sain vireolle. Moon ny sitte ruakakuppihin kumottua siiliä ruakkinu, ku soon teheny meirän terassin alle pesän ja sillä taitaa olla siälä piäniä siiliäki. Noiren siilien vuaksi pysähryyn ma-aamuna töihin mennes sen tiän vieres ollehen siilen äärehen. Lopuuksi saman aamun aikana sille pahavilaatikolle oliki muuta käyttöä, ku toin niillä nua kissit kotia. Hanskojaki melekeen tarvittin, ku ne sähisi ja raapii.


Ookko sä huamannu notta meirän elämä on rakentunu kuin jonku ketjun varahan. Moni tapahtunu asia johtaa aina johonki toisehen, jolloon isoo merkitys taas siihe mihin suuntahan menöö seuraavaksi?

Kirijahankinta

Mitä tuloo siiliihi niin innostuun niistä nii palijo, notta tilasin adlibrikseltä kirijan siiliistä. Soon sellaanen kirija, joka mum´mielestä pitääs löytyä jokahitten kirijahyllyystä. Sitä tiaron määrää meillei oo yhtää liikaa.
Eikä tämä kirja ollu eres kallis!
Jonset ymmärrä mitä luet niin suamennos löytyy toisesta plokistani, täältä!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

13.6.2014 Moon niin L.O.M.A.lla

mummiälestä parahin kuva mun sialunmaisemasta <3
Moon itteasias vaan tän viikon lomalla ja loput pirän sitten heinäkuus ja yhyren viikon syyskuus. Koko viikko on tullu oltua täälä Bertalla. Maanantai alakas ihaniis ilimoos, ku lämpömittari alakoo nousta sellaasihin lukemihin, joista tykkään. Moon aurinkoihiminen ja naatiskelen, jossoon taivahalla, oli lämmin tahi ei. Toin viikonloppuna riippumatoon, kus´se sopii nii hyvin noiren kaharen puun välihin, jokka taloon viäres on. Kaiken kukkuraksi siitä näköö mun sialunmaisemahan <3 Tua järvinäkymä on nii ihana varsinki silloon, ku tuan järven pinta on iha tyyni. Mollahan käyty palijon myäs siälä soutelemas ja siälä asusteloo yks kurkipariskunta, jokka aina nähärähän, ku katiskalla käyrähän.
kurki

pariskunta

Mollahan saatu komeeta kaloja sieltä katiskalla kuten kuvista näkyy. 

hauki

lahana

pohojamuris elävä ruutana "roskakala"
 "Suren suuhunko"
sinitiiaane
Moon ottanu koko viikon iha rennosti. Soli mulla tarkootuski, larata akkuja, ku on takana henkisesti nii raskas kevään loppu ja kesän alaku. Moon seuraallu lintujen elämää, ku vanhemmat hakoo vikkelästi uutta ruakaa pesis oleville poikasillensa. Meirän taloon sisäänkäynnin yläpualella on sen kokoonen aukko, notta talitiiaanen mahtuu siitä. Niillon ny siälä pesä eikä se pelekää yhtää, vaikka me kulijetahan siinä koko aijjan erestakaasi. Tuas koivus jokei tuas kuvas näy, mutta johona riippumatoon toinen pää on kii, on sinitiiaasilla meirän laittamas pöntös poikasia. Mä niin orotan niitä hetkiä, kun´ne poikaset on pesästänsä lähärös. Täälä markiilla pyärii kyllä kissoja, haukkoja ja yks oravaki, joten niillei välttämättä oo kauhian pitkä elinikä. Toivottavasti niiren elämä ei oo sellaanen, notta suaraa ekasta lennosta suren suuhun, ku mei olla koko aijjan kattomas niitä? Vaikka soon kai sitä normaalia elämänkiartokulukua...

Pelekuunoota ja akileijjoja

pelakuu > menöö työpöyrän taustakuvaksi
Moon hankkinu kesäkukkia jo aikaasemmin tänne Bertalle ja noon hyvin lähteny kasvamahan. Niiren lisäksi täälä puutarhas on alakanu muut kukat nousta ja aueta. Moon nii iloonen, ku täälon palijon akileijjoja ja ei vaa yhtä lajia, vaa monta erilaasta, mä tykkään. Täältä löytyy muitaki kukkia ja kasvia kuten lumipalloheisipensas, jokon justihin ny valtavas kukkameres. Löytyy myäs keltapäivänlilijoja, vuorikaunokkija, tuluppaaneja, ruusuja, arovuokkoja, vuorenkilipiä, yks krookus, kevätvuohenjuuri ja unikkoja, joiren lajia ja kukan väriä ev´vielä tierä, ku noon viälä nupuulla. Tontillon muitaki kukkia, mutta nei oo vielä auennu niin en tierä mitä täältä vielä löytyykää. Pensahista täältä löytyy mustia ja punaasia viinimarjoja, varelmia ja karviaasia ja tiätysti ne mun ihanat kaks omenapuuta<3, vaahtera ja tua aitan pääryllä oleva isoo puumainen pensas, johona on palijon mehilääsiä. Täson kuvasatua.
lumipalloheisi

luannon omaa tuatantoa

Mikä tämä puu/pensas on? jatkuu nurkan taa ks. alempi kuva

jonset tierä miltä mehilääspesäs kuulostaa nii ei tarvi ku tulla tän vierelle
täs viälä iha lähikuvaa tuasta puusta/pensaasta. Täs on ihana tuaksu.

vaahtera

Akileijoja



















Bongaus

Ku ekana päivänä tällä viikolla istuskelin tuas riippumatos niin ihimettelin, notta mikä ihimeen lintu se siinä metrin pääs hyppii voikukiis, jokkon jo muuttunu "lentokuntoosiksi". Tualla termillä tarkootan sitä mitä mun poika tuas alla olevas kuvas teköö muutama vuasi sitten Alajoella. 

Mutta takaasi siihe lintuhun. Soli niin ihanan piäni ja siro, notta ensin luulin sen ollehen joku poikanen, muttei se ollukkaa. Räpsiin siitä innoosnani kuvia ja sen jäläkehen kattoon lintikirijasta mikä se on. Sen mukahan sen linnun löytää justihin noista voikukiista. Saanko esitellä tämon ihanan pikkuruunen vihervarpuunen <3

tua asento kertoo siitä, notta tua voikukka laskoo pikkuhilijaa alahappäin

tämon otettu hetkiä myähemmin, ku soon jo melekeen vaakakenos

Mun rakkahat sialunmaisemakuvat

Täs om´mun sialunmaisemasta erilaasia kuvia, sellaasiaki jok´koon julukaassu jo aikaasemmin ja tänne kerään lisää näitä kuvia matkan varrelta.

syyskuu 2013
lokakuu 2013

kevät 2014

kesä 2014: mun sialunmaisemahan päin otettu kuva vaahteran alta

kesä 2014

kesä 2014
Ihanaa alakanutta kesää kaikille <3