keskiviikko 25. marraskuuta 2015

25.11.2015 Milloonka se aurinko paistaas risukasahanki?

Jalaat alta

Viimmeeset kaks kuukautton ollu mun elämäni raskahimpia ikinä. Nykku aikaa ojjo kulunu ja kaikki mun läheesimmät ja osa tyäkaveriistakin jo tiätää miton tapahtunu, nii kai mä voijjo sen tääläki julukaasta. Syyskuun loppupualella molin käymäs tyäterveyres iham´muun asian tähäre ja orotustilas vartoes luin yhtä lehtä. Siinoli kyset luamien tarkastamisen tärkeyrestä. Moon ollu ennenki poistattamas luamia ja siksi soli miälenkiintoosta lukia. Erellisistä poistoosta oliki jo kulunu pariv´vuaren verran aikaa, joten päätin siitä mainaasta lääkärille. Mua oli myäs häirinny jo piremmä aikaa junakolarijalaasnani KLIK ollu luami, jokoli suurentunu, ainaki mun´omasta miälestäni, liianki vikkelästi.
Sain aijjan ihotautilääkärille, joka kattoo kaikki mul´luamet ja niiren perusteella valitti mikkä niistä se suasitteloo poistettavaksi. Luamia mullon iha viäri viäres, varsinki selijäs. Sieltä se lekuri löysi yhtehensä kolome poistettavaa ja tieätysti kans´sen reires olevan, jonka erityysesti halusin pois.
Poistot tehtihin viikon sisällä ja niistä kaikista lähti koepalakki patolokille parempahan tarkasteluhun. Vastauksia mum piti orottaa pari viikkua, koska kyset ei ollu kunnan orkaniseeraamasta terveyrenhoirosta. Minen orottanut niis olevan tiätenkää mitää, koskei erellisiskää ollu ja minen muutenkaa omista sellaasta ihotyyppiä, joka palaas heleposti, päinvastoon. Hyvä ettei mun tarvi ku käyrä pihalla, niinoon jo ruskia. Molin vääräs. Ku mä menin tikkien poistohon, niin  työterveyshoitaja sanoo, notta lääkäri on yrittäny mua eileen kiinni, muttei saanu. Soli yrittäny siksi ku kaharesta luamesta löytyy sellaasia solumuutoksia, notta ne vaatii uuren leikkauksen eli niist´otetaha ihoa enämoi poijjes, koska niiston löyretty melanooma. En oikee jotenki ensi tajunnu, notta muitä mulle sanottihi, kunnes menin takaasi autolle ja aloon lukia patologin vastausta. Jos molisin siinä vaihehes seissy, niin muj´jalaat olis iha varmasti menny alta. Kyset oli paikallisista muutoksista, joten neijjoo maharollisesti sellaasta laatua, jokka vois synnyttää etäpesäkehiä. Silti mua hualestutti se junakolarijalakani ja huolestuttaa erelleen, vaikkoj´jo näin kauan aikaa kulunu. Ilimeni, notta juuri täs mun kolarijalaas on solumuutoksia myäs päällikerrosta syvemmällä ja se luokiteltihin kaikista nelijästä luamesta vakavimmaksi. Vaikka nua uusintaleikkaukset tehtihin kunnallisen terveyrenhuallon pualella jo kuukausi sitten, 26.10.2015, niin minen oo viäläkää saanu patolokilta vastauksia siitä saatiinko kaikki nyp´pois. Se lääkäri kirijoottaa patolokin vastaukset 26.11, jonka sitte saan kustin kautta. Minen enää jaksa orottaa sinne asti vaa aijjon soittaa sinne perijantaina, kum´ mullon seuraava tyäterveyslääkärin tapaamine. 
Voitte vaan kuvitella millaasia ajatuksia mun pääs on tällä väliin liikkunu. Itku on koko aijjan herkäs ja tunnetilat vaihteloo ääripäästä toisehe, lairasta laitahan. Välillä sitä yrittää tietoosesti peittää omia tunteetansa, keksii iha muuta tekemistä, siirtää ikäänkui ajatuksia tuannemmaksi, nottei niitä tarttis  kohorata, mutta välillä niille ei vaa yksinkertaasesti mahara mitää. Viimme päivät oon ollu erityysen herkäs miälentilas. Meirän suvus on syäpää torella palijo ja moon sen löytymistä pelijänny koko piänen ikäni. Tierän, notta tämä tunne jäi ny jääräksehen, tietynlaasena, ainaasena pelekona, vaikka kaikki oliski ny saatu leikkaamalla pois. Moon joka tapaukses jatkuvas seurannas muiren luamien osalta. Seuraava käynti ojjo tammikuus, sitä seuraava siitä kolomen kuukauren kuluttua, sitten taas 3 kk:n kuluttua, sitte 6 kk, 1 v, 2 v jne. ellei uusia muutoksia ilimene ennen. Sitte kaikki alakaa taas iha aluusta. Mua on siis koeteltu enämpi ku tarpeheksi. Painon kans oon silti pysyny aika hyvin ruaris, koska mä käyv´vaa´alla erelleen joka aamu. Paino on seilannu 73-75 kilon välimaastos, kun 31.3. aloottaes painoon 93,2 kg. En aijjo päästää painua nousemahan tästä enämpää. 

Tieros löhöölyä, löhöölyä...

Joulun aijjasta on tulos myäs raskahanpualeene, kun meen leikkauspöyrälle rintojen piänennysleikkauksehen 16.12.2015 eli tieros on hyvin hyvin rauhallinen Joulu. Jo kesällä pääsin tähä leikkausjonohon mun keuhkojenahtauman ja toukokuus torennetun lievän asentopohojaasen uniapnean tähären sekä rinnastani löytyneeren kystien johorosta. Painua pyritähän saamahan keuhkojen päältä tällä tavoon pois. Jos en olis pystyny Juhannuksehen mennes painua saamahan yhtää alaspäin, niin nolis määränny mut viälä kotia laihruttamahan lisää, mutta BMI oliki jo alle 32, joten sen tähären pääsinki leikkausjonohon. Nykku moon tästä avoomesti monen ihimisen kans puhunu, niin piänennysleikkaukset onki torella yleesiä, niistei vaa puhuta äänehen tai julukisesti niim palijua ku suurennusleikkauksista. Ja miten onnellisia kaikki noon ollukkaa, joille piänennysleikkaus on tehty, mun siskoni mukaan lukien. Orotan leikkausta palijon, koska haluan viälä päästä ens keväänä juoksemahan kunnolla ja tästä viälä kevyempänä. Kymmenisen kilua olis viälä tavootteeseen matkaa- Sitte moon tosi tyytyvääne.

Uusia ovia avautuu, iha varmasti!

Vaikka elämä tuntuu runtelevan vähäv´väliä, niim´meis jokaases varmasti asuu johonaki se piäni toivehen poikane. Se vaan pitää osata siältä jostaki löytää. Jonsei se toivet sitte toteurukkaa, niin silloon pitää luara uusia. Niinon yksinkertaasesti pakko teherä. Muutoon ei pysty täs elämäs selviytymähän. Munkin on pakko ny muuttaa ajatuksiani auringos makaamisesta, löhöölystä, lopetettava haaveelut uusista aurinkolomista, luatava uusia (matka) haaveeta, vaikka ne oliski iha toisenlaasia, ku paluuta vanhahan ei ny enää oo. Moon muutenki muuttunu, ev´vaa ulukoosesti, vaa myäs sisääsesti, henkisesti. Tämän syksyn "matka muhun itteheni" on tuanu mukanansa kokonaan uuren arvomaailman, joka pysäytti vakavalla tavalla ajattelemahan ensimmääsenä omaa hyvinvointia ja siten karsimahan elämästä sellaaset asiat, jokka sitä kuluttaa. 
Se ovi, jonka sulijet peräsnäs, avaa etehes runsaan mitoon uusia ovia. Siihem´mä uskon ja luatan, mitä tahansa elämä mun eteheni tuakaan, hyvine tai huonoine uutisine!

Vinkki!

Paikallisis syäpäyhyristyksis ainaki täälä Pohojammaallon on vastaanottoaikoja ja henkilö tarijolla, joka voi tarkistaa sun luamies tilantehen. Ota niihi yhteyttä, jos yhtää susta tuntuu siltä, notta haluaasit tarkistuttaa sul´luames! Jos sullon monia luamia esim. selijäs, niim pyyrä kumppanias/ystävääs/muuta perheenjäsentäs ottamahan selijästäs kuvia, jotta on joku lähtötilanne mihin lääkäri voi verrata kun sen aika koittaa. Selekä on hyvä jakaa kuvien ottamiseksi nelijähän osahan; yläselekä kahtia, samoon alaselekä. Tulosta ne kuvat jossain ja ympyröö ne luamet, jokka sua erityysesti häirittöö tai haluat seurata. Tämä helepottaa sitten siinä tilantehes, ku meet ensimmäästä kertaa lääkärille luamien poistoasias. Samat ympyröönnit teet myäs muualta vartalosta otettuuhin kuvihin.

TUNKEELIJA

Aluksi solit vaa kaukaane sukulaane
sellaane ei toivottu

kammottava
tuntematoon

jostei palijo puhuta
kunnes sä raootit mun korin ovia
  änkesit orottamatta
enkä eres ehtiny
hakaa sulukia

Runon kirijootin 21.11.2015
 Lisää mur´runoja löytyy naamakirijasta hakusanalla Onnen oksa

EDIT 27.11.2015: Vihiroon ja viimmein sain tiaron patolokilta...ja kustin polokemattomuuren vuaksi soitin itte sinne polille, kunei postia näjy eikä kuulu. Sieltä sitte sanottihin, että niistä molemmista otetuusta paloosta ei enää löytyny ku arpikurosta eli syäpä ov´voitettu, tällä erää, JEE!!!